| | | | | Paula Ruuttunen |  |
Kasvoin maalla. Kudoin tuvan kangaspuilla, ompelin vaatteita ja tein kodin töitä. Ehkä siksi kiinnostuin käsin tekemisestä ja perinteestä. Sattumalta päädyin keramiikkakurssille, jolla näin dreijaamista ensimmäisen kerran. Tiesin heti, että tämän taidon haluan oppia. Sen jälkeen halusin oppia kaiken keramiikasta. Sillä tiellä olen edelleen. Savesta tuli ura ja minusta keraamikko.
Jokainen savipala, jonka isken dreijalevylle muistuttaa minua jatkuvasta uuden oppimisesta. Nautin saven salojen oivaltamisesta ja tästä työstä. Jokainen tekemäni esine sisältää jotain oppimiseen, iloon, suruun sekä keraamikon matkaani liittyvää. Esineillä on muitakin tarkoituksia kuin käyttö. Niihin kätkeytyy kunnioitus ikiaikaista käsityötaitoa kohtaan, uteliaisuus ja tekemisen nautinto. Se tekee niistä jäljittelemättömiä. Minun valmistamillani esineillä on sielu.
 
|
|
|
|